Puolivälierä: SalPa (1D) - FC Honka (VL) 5.7.2023

SalPan sensaatiomaisen voiton seurauksena oli vuorossa ensimmäistä kertaa blogin historiassa toinen ottelu peräkkäin samassa paikassa. Saloon saapuessani kaupungilla vaikuttaa olevan mukavanoloinen kesäinen kuhina - sirkus on kaupungissa ja torilla on käynnissä harrasteajoneuvojen kokoontuminen, joka on vetänyt paikalle huomattavan määrän ihmisiä. Illan cup-näytelmän mainoksiakin näkyy katukuvassa useita. Itse kävelen Uskelanjoen vartta hetken autoja ihmeteltyäni ja pohdiskelen illan ottelua. Lintujen laulaessa ja kajakkien lipuessa ohi joella ehdin spekuloida illan yleisö- ja vieraskannattajamäärää, Eremenkon peliotteita (en ole ehtinyt nähdä häntä kentällä Suomeen paluunsa jälkeen), SalPan mahdollisuuksia yllättää toinen Veikkausliigajoukkue putkeen ja hurmoksen määrää jos niin tapahtuu. Isoja otteluita ennen on mukava pysähtyä hetkeksi nostattamaan hypeä eikä se tuottanut tänäisen jännitysnäytelmän kohdalla vaikeuksia.

Joenvarren maalaistunnelmissa on hyvä virittäytyä illan otteluun

Lopulta kello tulee sen verran, että spekulaatiot on syytä lopettaa ja siirtyä stadionille toteutuksen pariin. Turvatarkastus sujuu tällä kertaa kommelluksitta, paikalliset tervehtivät toisiaan iloisesti ja honkalaiset nojailevat oluet kädessään oman sektionsa aitoihin kävellessäni ohi kohti uutta aurinkokatsomoa. Tunnelma on ystävällinen ja seesteinen, ottelua selkeästi odotetaan mutta jännitys on säilynyt siedettävällä tasolla. Mukava sää on omiaan vähentämään hampaiden kiristelyä. SalPa on edellisen cup-ottelun jälkeen pelannut kaksi tasuria JäPS:iä ja HIFK:ta vastaan kun taas Honka on ottanut voiton VPS:stä ja pelannut tasan HJK:n kanssa. Cupissa saattaa kuitenkin tapahtua mitä tahansa, kuten viime kierroksella nähtiin, ja lupaukseni pysyä tällä kertaa avoimin mielin pitää.

Käsiohjelmasta aina plussaa

Ottelu potkaistaan käyntiin ja huomaan Eremenkon aloittavan vaihdossa. Harmistus vaihtuu äkkiä kutkuttavaan innostukseen - oletettavasti tämä on hyvä asia SalPan kannalta ja henkilökohtainen panokseni ottelua kohtaan nousi pykälällä saadessani jännittää kaiken muun lisäksi myös sitä, onnistuuko SalPa pitämään ottelun tarpeeksi tasaisena tarpeeksi pitkään pakottaakseen Hongan vaihtamaan Eremenkon kentälle. 

Ottelun alun kuva on hyvin samanlainen kuin Inter-ottelussa. Honka painostaa mutta SalPa pysyy vaarallisena vastahyökkäyksien avulla. Erityisesti vaikutuksen tekee SalPan Roope Pyyskänen hienoine peliä edistävine syöttöineen. Honka näyttää kuitenkin jo tässä vaiheessa huomattavasti iskukykyisemmältä kuin Inter. Vieraskannattajat pitävät hyvää mökää ja heitä onkin paikalla hyvä määrä, mutta kotikannattajiltakin alkaa löytyä klassinen SalPa klapklapklap -kannustus SalPan kestäessä alun paineen. SalPa näyttää selvittäneen alun hyvin, kunnes 27. minuutilla Joonas Meura syöttää maalivahti Tatu Österlundille, jonka ulkosyrjällä tehty haltuunotto epäonnistuu ja pallo pomppaa hänen jalkansa yli maaliin. Todella harmillinen tilanne ja valitettavasti lisää tulee. SalPan purjeista lähtee selvästi tuuli tämän takaiskun seurauksena, muutamaa minuuttia myöhemmin Honka murtautuu laidalta läpi ja sieltä lähtevä syöttö löytää maalin edessä vapaana olevan Juan Alegrían, joka ampuu pallon verkkoon ja tilanteen 0-2:een. Kotiyleisö aloittaa kannattamisen lähes välittömästi toisen maalin jälkeen. Tätä on pakko arvostaa. Näytetään pelaajille, ettei tuki ja ylpeys tähän lopu. SalPa saakin taas pelistä paremmin kiinni ja puoliajan viimeisellä potkulla Jesse Huhtala iskee tilanteeksi 1-2 ja tekee tästä pelin. Hienoa!

Uudessa aurinkokatsomossa pääsee lähelle toimintaa juoksuradoista huolimatta

Toinen puoliaika jatkuu samanhenkisenä kuin ensimmäinenkin, mutta SalPa tuntuu olevan paremmin pelissä mukana. Eremenko otetaan kentälle 67. minuutilla, joten tältä osin yksi omista tavoitteistani saavutettu. Hän tuntuu välittömästi tuovan rauhallisuutta Hongan peliin - ammattimies. Hongalla on ottelussa jatkuvasti kulmapotkuja ja osa niistä on vaarallisiakin, mutta valmista ei meinaa tulla. SalPan maalilla Österlund vaikuttaa hieman ylilatautuneelta ja haparoi useampaan otteeseen. Ensimmäistä lukuunottamatta maaleja ei hänen piikkiinsä mene ja hän on kuitenkin pelannut suurimman osan SalPan Ykkösen peleistä, joten todellinen taso on varmasti tätä korkeammalla. Taitaa kertoa lähinnä siitä, kuinka iso juttu tämä ottelu on. Ottelussa syntyy myös SalPan yleisöennätys, kun katsojia ilmoitetaan olevan paikalla 1132. Cupin taika kiinnostaa!

Viimeiset viisitoista minuuttia SalPa on aivan köysissä ja pallo käy poikkipuissa useampaan kertaan. SalPa kuitenkin kestää ja onnistuu sytyttämään yleisöä luomalla muutaman puolittaisen paikankin, mutta lopulta Alegría päättää pyristelyt iskemällä loppulukemiksi 1-3 90. minuutilla. Tiukka taistelu, mutta Honka menee välieriin. SalPa ja salolaiset voivat tuskin valittaa kaaduttuaan saappaat jalassa, tiputettuaan yhden Veikkausliigajoukkueen ja saatuaan kaksi hienoa kesäistä ottelutapahtumaa Saloon. Kirjoitukseni julkaisun venyessä on ehtinyt myös selvitä se, että Honka kohtaa välierissä kotonaan Espoossa IFK Mariehamnin 23.8. Toisessa välierässä kohtaavat Ilves ja AC Oulu. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Futisforumin maapiste-topikista satuin huomaamaan, että Suomi on maapisteiden osalta lähellä tilannetta, jossa tämän vuoden cup-voittaja pääsisikin ensi kesänä Konferenssiliigan sijasta Eurooppaliigan karsintoihin. Tämä olisi huikea juttu, sillä arvostetummassa kilpailussa pelaamisen lisäksi tippuessaan niistä karkeloista cup-mestari jatkaisi vielä Konferenssiliigan puolella. Panokset ovat siis mahdollisesti vieläkin kovemmat kuin aiemmin!

Hongan pelaajien ja kannattajien hulinat ottelun jälkeen - hyvä meno!

6. kierros: SalPa (1D) - FC Inter (VL) 21.6.2023

Edellisen kirjoituksen lopussa jännittämäni arvonta paljastuikin hiukan vähemmän jännittäväksi, kun minulle selvisi SalPan olevan Interin yhteistyöseura, jonka takia ne asetellaan automaattisesti vastakkain 6. kierrokselle. Ainoastaan kotijoukkue arvottaisiin, mutta selvisinpähän vielä tässä vaiheessa matkustuksellisesti haastavimmilta kohteilta. Arvonta asetti SalPan kotijoukkueeksi, joten Salon reissu oli tiedossa. Tämä kelpasi itselleni oikein hyvin. Cup-romantiikan ja -tunnelman kannalta on aina parempi, jos pienempi joukkue pelaa kotonaan! Turku on itselleni huomattavasti tutumpi kaupunki kuin Salo, joten siinäkin mielessä otin kohteen ilomielin vastaan. 

Ottelupäivän saapuessa lämpötila oli likimain 30 astetta, joka sekin osaltaan lisäsi tunnelmaa. Kauaksi ollaan tultu ensimmäisen kierroksen maaliskuisesta hytinästä Tuusulassa, jossa en meinannut pystyä kirjoittamaan muistiinpanoja puhelimelleni, koska sormet kohmettuivat saman tien. Pre-game -spekulaatiot täytyi hoitaa itseoikeutetusti Salon Joutsenessa, jokilaivassa Salon torin kupeessa. Sää houkutti vesille ja kelluvan pubin nimi sopi päivän teemaan SalPan lempinimen ollessa Joutsenet tai Joutsenlauma. Tämän ottelun voittaja on jo arvottu pelaamaan seuraavalla kierroksella kotonaan Hongan ja Honka/Akatemian välisen ottelun voittajaa vastaan. Kävipä takaraivossani siis jopa ajatus blogiin lisättävästä jokilaivavertailusta, kun seuraavalla kierroksella tie veisi täten todennäkösesti Turkuun, josta jokilaivoja myös löytyy. SalPan alkukausi on ollut hyvin vaikea. Nousijajoukkue on kasannut 11 pelissä 10 pistettä ollen Ykkösessä sijalla 9. Viimeiset kuusi sarjapeliä ovat kaikki päättyneet tappioon, joten kuntokäyrä ei varsinaisesti näytä kovin vakuuttavalta. Inter keikkuu Veikkausliigan keskikastissa, mutta otteluita heillä on pelattuna huomattavasti vähemmän kuin muilla. Rästipelinsä hoitamalla Inter olisikin jo hyvin lähellä kärkeä, joten en jaksa kovin tosissani uskoa SalPan yllätysmahdollisuuksiin tänään. Aurinko kuitenkin lämmittää, jokilaivalla on tunnelmaa, SalPan lippuja, mainoksia ja bannereita näkyy ympäri kaupunkia. Joen rannassa joukko Interin kannattajia öljyää äänijänteitään ja valmistautuu otteluun. Tunnelma alkaa kohota!

Jokilaivalla on tunnelmaa

Kesästä todellakin osataan nauttia täällä, ihmisillä tuntuu olevan hyvä meininki ja Salon urheilupuiston parkkipaikalla ennen ottelua joukko paidattomia miehiä nauttii olostaan autonsa takana auton takaluukku auki ja juttelee mukavia tuttujen ja tuntemattomien ohikulkijoiden kanssa. Yhdysvaltalainen tailgating-kulttuuri näyttää rantautuneen Saloon sään suosiessa ja mikäs siinä, hyvä meininki! 

Olen pitänyt matkan varrella kirjaa erilaisten asioiden ensiesiintymisestä. Esimerkiksi ensimmäinen ottelu jossa oli tarjoilua oli 3. kierroksen ToBK:n ottelu ja ensimmäinen ottelu jossa otteluun sisäänpääsy maksoi oli 5. kierroksen HooGeen ottelu. Tänään uusia ensimmäisiä asioita kertyikin useampia. Ensimmäinen turvatarkastus osui kohdalle tällä Suomen Cup -taipaleella, ja se olikin melkoisen perusteellinen. Taskut tyhjennettiin ja hatun saumatkin sormeiltiin läpi, ettei sinne ole piilotettu mitään epäilyttävää. HJK:n vierasreissuilla Lahdessa on monesti ollut kevyemmät turvatoimet. Tämä tuli vähän yllätyksenä mutta ei kai siinä, onhan kyseessä lähestulkoon paikallisottelu. Yllätyksestä toipumisen jälkeen ja sisään päästyänsä tajusi yhtäkkiä senkin, että etukäteen ostamiamme sähköisiä ottelulippuja ei kukaan kuitenkaan halunnut nähdä portilla. Noh, rapatessa roiskuu ja matsista nauttimaan! Käsiohjelma löytyi josta aina plussaa ja paikat nappasimme kiinteästä pääkatsomosta. Ympäri kenttää oli myös aseteltu erilaisia liikkuvia tai puolipysyviä katsomoita ja ihmisiä vaikutti olevan paikalla melko paljon. Interin vieraskatsomossa porukkaa oli kolmisenkymmentä ja heille propsit siitä, että meteliä ja chantteja jaksettiin vetää helteessä koko ottelun ajan! 

Ottelu on valmis alkamaan, stadionin takaa aukeavalle näköalalle plussaa!

Ottelu saadaan käyntiin ja alku onkin melkoista ilotulitusta. Ensimmäisellä minuutilla SalPan hyökkääjä syötetään hienolla kantapääsyötöllä puolittain läpi ja hän laukoo kovaa ylärimaan herättäen yleisönkin siihen, että ottelu on alkanut ja tänään on mahdollisuudet urotekoihin. Interillä on myös ottelun ensimmäisen 20 minuutin aikana useita hyviä paikkoja, joista monet lähtevät Petteri Forsellin vaarallisista erikoistilanteista tai keskityksistä. Pallo käy mm. kulmapotkun jälkitilanteessa useamman kerran SalPan maaliviivalla ja Interin Mikael Almen laukoo erittäin kovaa 25 metristä, mutta SalPan maalilla Halil Bagci venyy hienosti pallon eteen. Inter aloitti ottelun kenties hiukan löysäillen, mutta nyt näyttää siltä että SalPan puolustus läpäistään helposti ja paikkoja syntyy liukuhihnalta. Valmista ei kuitenkaan tule ja Bagci nousee äkkiä suosikikseni SalPan riveistä. Loistavia torjuntoja, erinomaisia avauksia ja ulottuvuudellaan kykeneväinen hallitsemaan rangaistusaluetta ja venymään vaikeampienkin pallojen eteen. Jossain vaiheessa minulle selviää, että Bagci ei ole pelannut yhtään ottelua Ykkösessä tällä kaudella, joka tulee melkoisena shokkina. Tämän ottelun jälkeen tämä tuskin tulee pitämään paikkaansa kovin pitkään! 

Vaikka Inter pitääkin palloa enemmän ja onnistuu luomaan jatkuvampaa painetta pysyy SalPa myös jatkuvasti vaarallisena. Vastahyökkäykset lähtevät nopeasti ja SalPakin onnistuu luomaan puoliajan aikana useita puolittaisia paikkoja, joista parempana päivänä olisi voinut syntyä maali. 0-0 on enemmän tai vähemmän oikeutettu tulos, ja Inter-kannattajat alkavat turhautua purkaen sitä Forselliin, joka vastauksena ampuu hirveän kanuunan kaukaa, mutta veto suuntautuu valitettavasti maalivahtia päin. Sekä Forsellin että Almenin laukaukset olisivat olleet sisään mennessään melkoista eurogoal-materiaalia. Tilanne säilyy 0-0:ssa puoliajalle asti ja on aika lähteä tarkastamaan Urheilupuiston tarjonta. 

Höyrymakkara kulkee nimellä "höyrymara", joka on itselleni uusi miellyttävä lingvistinen tuttavuus, ja palvelut ovat muutenkin kunnossa. Fanituotteitakin myydään, tilaisuus, joka seurojen kannattaa aina käyttää hyväkseen tällaisissa isommissa otteluissa. Pääkatsomon takaa löytyy seuraava "ensimmäinen" - siellä on anniskelualue ja tämä on siten ensimmäinen ottelu taipaleellani, jossa on alkoholijuomia tarjolla. Pääkatsomossa istuessa on tuulensuojassa, joka tekee siitä tällaisella säällä melkoisen pätsin, joten päätän jäädä katsomaan toista puoliaikaa kaljakatsomoon. 

Pääkatsomo taustalla

Toinen puoliaika etenee samalla kaavalla kuin ensimmäinen. Inter luo enemmän painetta, Bagci esiintyy edukseen maalillaan ja SalPa luo vastahyökkäyksistä vaarallisia paikkoja. Ottelun lopun lähestyessä Inter painaa päälle yhä kovemmin, ja vaikka mistään varsinaisesta selviytymistaistelusta ei ehkä ihan voi puhua, niin ei SalPa kovin montaa paikkaa enää viimeisen 15 minuutin aikana onnistu luomaan. Yleisön mukana eläminen ja huutelu alkaa voimistua selkeästi, kertoen siitä, että rangaistuskilpailun ja voiton mahdollisuuteen uskotaan ihan tosissaan. Täälläkin, kuten aiemmissa peleissä, on paikalla paljon junioreita, ja osuvin esimerkki mukana elämisestä on pienen futisjuniorin suoraan sydämestä reaktiomaisesti lähtenyt "EIHHHH!!" kun SalPa menettää pallon omalla rangaistusalueellaan ottelun viimeisillä minuuteilla, jota seurasi yhtä välitön "Jes!" kun SalPa onnistui peittämään syötön ja tilanne päätyi kulmapotkuksi. SalPa onnistuu luomaan lopussa itsekin muutaman paikan, mutta lopulta ottelu päättyy 0-0 ja rangaistuspotkuille mennään. Toinen rangaistuspotkukilpailu blogini matkalla, toivottavasti tällä kertaa yllättäjä voittaa! 

Kaljakatsomosta oli hyvät näkymät penkeille - tässä rankkarikisan suunnitelmien punomista

SalPa saa rangaistuspotkukilpailuun unelma-alun, kun Interin ensimmäinen vetäjä Mikael Almen laukoo tolppaan. SalPan ja Interin molempien kaksi seuraavaa vetäjää (Huhtala, Järvinen, Meura, Sejdiu) upottavat potkunsa, ja tilanne on 2-2. SalPan kolmantena laukojana toimiva Valtteri Olsbo laukoo hyvän näköisen vedon kohti ylänurkkaa, mutta pallo osuu ylärimaan, pompaten siitä maaliviivalle ja ulos, ja yleisö huokaisee pettyneenä. Kolme vetäjää molemmilta takana, tilanne 2-2, ja salolaisten usko on koetuksella. Interin neljäs vetäjä on Salossa syntynyt SalPan kasvatti Olli Jakonen, jonka kotiseutuylpeyteen yritetään kovasti vedota yleisön toimesta hänen kävellessään kohti pilkkua. Jakonen kuitenkin upottaa pallon varmasti verkkoon, mutta jättää tuulettamatta, kuten koodistoon kuuluu. SalPan neljäs laukoja on Bamo Ahmadi. Hän pysäyttää vauhtinsa puolessa välissä kesken hämätäkseen maalivahtia ja laukoo hitaan laukauksen kohti alanurkkaa, jonka maalivahti aavistaa oikein. Olen aivan varma että tähän se SalPan toivo nyt kaatui, mutta Ahmadin laukaus on kuitenkin niin tarkka, että Matias Riikonen Interin maalilla ei yllä siihen ja se menee tolpan kautta sisään. Turhaan epäilin, Ahmadi on selkeästi ammattimies! Interin Luka Kuittinen laukoo viidentenä, useammassa vedossa hyvin mukana ollut Bagci aavistaa oikeaan suuntaan ja venyy pallon tielle. Seuraava sisään ja SalPa on Suomen Cupin puolivälierissä, jännitys on käsinkosketeltava. SalPan viidentenä laukojana toimivaa Elmo Heinosta ei paljoa päätä kylmää kun hän laukoo pallon voimalla ylänurkkaan ja SalPan juhlat voivat alkaa!

Rankkareiden draamaa - edessä Interin penkki, takana SalPan pelaajat

Cup-romantiikan ydintä lähestytään taas. Sarjaa alempana pelaava joukkue voitti. Yhteistyöseuran kasvattajaosapuoli voitti. Pienempi kaupunki isomman varjossa voitti. Jokainen voi valita haluamansa lähestymiskulman, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että SalPa on kahdeksan parhaan joukossa ja saa 5.7 isännöitäväkseen FC Hongan, joka voitti reservijoukkueensa 5-1. Tässä oli vähän kesäkuun maaotteluiden kaltaista tunnelmaa siinä mielessä, että kaikille SalPan puolella olleille läsnäolijoille jäi varmasti kokemuksesta erittäin positiivinen kuva ja seuraavaan peliin tullaan paikalle vielä isommalla joukolla. Yleisöä oli tänään paikalla 686 henkeä - mahdetaankohan seuraavalla kierroksella ylittää jo tonni? Ylitetään tai ei, niin siinä ottelussa lupaan tänäisestä oppineena olla aliarvioimatta SalPaa ja uskoa uuteen yllätykseen!

5. kierros: HooGee (4D) - SalPa (1D) 31.5.2023

Blogisti on selvinnyt noroviruksesta (vitsaus, jota en toivo kenellekään) ja pääsee vihdoin taas Cupin pariin! Into on korkealla kun istun Länsimetrossa matkalla kohti Matinkylää, vaikka yhden etapin missaaminen matkalla kohti finaalia syö edelleen. Toivottavasti epäonni siltä osin riittäisi ja loppumatka sujuisi ongelmitta!

HooGee on minulle seurana melko tuntematon. Juniorivuosinani heidät tuli kohdattua kentällä useaan otteeseen, mutta seuran identiteetti ja asema alueellaan on jäänyt hämärän peittoon. Onneksi HooGeen miesten edustusjoukkueen joukkueenjohtaja ja maalivahti Mathias Selin otti minuun yhteyttä ja suostui ystävällisesti vastaamaan muutamiin kysymyksiin aiheeseen liittyen.

Lainaan tähän suoraan hänen ansiokkaan selontekonsa: 

"HooGee on sydämeltään kortteliseura, jonka koti on Haukilahdessa ja juuret syvällä Sandikan hiekassa. Seuran nuorimmat pelaajat tulevat pääosin Haukilahti-Westend-Niittykumpu alueelta, mutta vanhemmissa ikäluokissa pelaajia tulee olennaisesti laajemmalta alueelta; nykyään toimintaan on aina Kaitaalla ja Suurpellossa asti.

HooGee on reilussa 40 vuodessa kasvanut yli 800 tyttö-, poika-, nais- ja miespelaajan yhteisöksi, joka tekee yhteistyötä muiden lähiseurojen kanssa yli lajirajojen. HooGee on aktivoitunut myös laajempana toimijana alueellaan, tehden talkoovoimin 2 tekonurmea paikallisten koulujen kentille, pitäen jalkapallokerhoja ja -tapahtumia lähialueen kouluissa ja päiväkodeissa. Seura pyrkii tulevaisuudessa vielä aktiivisemmin panostamaan tähän rooliin lähilalueiden ihmisten liikuttajana. Tähän pyritään tulevaisuudessa aktivoimaan entistä enemmän myös muita kotikylän yrityksiä ja yhteisöjä mukaan.

Mahdollistaen lähialueen nuorille ja aikuisille mahdollisuuden liikkua ja harrastaa laadukasta sekä kivaa jalkapalloa ja futsalia. HooGeen kasvatteja on nykyisissäkin Helmari ja Huuhkaja joukkueissa mukana."

Kuulostaa lupaavalta! Edellisellä kierroksella sarjaa ylempänä pelaava Ponnistajat kaatui tosiaan 2-0 ja tähän otteluun Ykkösen SalPaa vastaan ollaankin Selinin mukaan satsaamassa olosuhteiden puolesta. Kyseessä on myös ensimmäinen ottelu taipaleellani johon on sisänpääsymaksu, 10€. Sekin lisää omalta osaltaan intoani ottelua kohtaan - jostain syystä se saa ottelun tuntumaan tärkeämmältä. Selinin mukaan HooGee pelasi Ponnistajia vastaa kauden siihen astisen parhaan pelinsä ja katsojia tätä todistamassa oli viitisen kymmentä. Tänään todennäköisesti tarvitaan taas kauden paras ottelu mikäli kolmea sarjatasoa ylempänä pelaavaa SalPaa halutaan lähteä haastamaan tosissaan. Seuraavalla kierroksella on jäljellä enää 16 joukkuetta ja mm. HJK on tippunut jo kilvasta, joten arvokkaaseen seuraan on tämän ottelun voittaja pääsemässä.

Salolaiset ovat aloittaneet kautensa melko vahvasti. Sijoitus Ykkösessä on tällä hetkellä kuudes. Cupissa on ollut hieman hankalampaa, Kolmosen MuSaa kaatui vasta rankkareilla ja Nelosen EIF/2 2-0. Tietämättä otteluista muuta kuin tuloksen voinee sanoa, että yllättävän vaikea on SalPan cup-taival ollut tähän mennessä. Ehkä tässä onkin HooGeen paikka iskeä. HooGeen on kaatanut Cupissa Vitosesta LPS/2:n 10-2 ja SAPA/Savannan 7-2, Nelosen PPS/Old Starsin 7-4 ja Kolmosen Ponnistajat 2-0. Maali-iloittelua on nähty myös sarjassa, jossa tilillä on mm. 6-6 -tasapeli LoPaa vastaan. Tulosten perusteella odotan iloista hyökkäyspeliä ja viihdyttävää ottelua. 

Matinkylän tekonurmella pelataan tänään. Matinkylä on itselleni melko tuntematonta aluetta, mutta kävellessäni metroasemalta kentälle näyttäytyy paikka silmiini oikein miellyttävänä. Uutta rakennuskantaa, paljon vihreää ja puistoaluetta ja seesteinen meininki. Auringonpaiste ja lähes 20 asteessa huiteleva elohopea saattaa antaa osansa tähän vaikutelmaan, mutta mitäs se haittaa. Ennen ottelua kuuluttaja latoo faktoja pöytään - HooGee on ensimmäistä kertaa reilun 40 vuotisen historiansa aikana Suomen Cupin 5. kierroksella ja täksi kaudeksi miesten edustusjoukkueelle on ensimmäistä kertaa hankittu ammattivalmentaja, Balkan Fikret. Panostus on selkeästi kannattanut. Kahvio palvelee ja tv-tuotanto on paikalla, kohta mennään!

Suurelle junioriseuralle tyypillisesti paikalla on paljon seuran junioreita pelipaidat päällä, jolla sai sisäänpääsyn ilmaiseksi. Seura- ja jalkapallokulttuuria parhaimmillaan! Katsomon päätyyn asettautunut noin kymmenen nuoren HooGee-fanin joukko soittaa torvea ja esittää jopa tifon ennen ottelun alkua. Tifon teksti ei omalle paikalleni näy, mutta meininki alkaa olla kohdillaan. Ottelun alkaessa katsomosta kuuluu kovaan ääneen "Hyvä SalPa!" Vieraskannattajiakin on siis paikalla, kuten Ykkösen joukkueella tietysti kuuluukin olla. HooGeen faniporukka vastaa pistämällä chantin käyntiin "Pohjoiskaarteessa tai missä vaan" -sävelellä, jossa "Pohjoiskaarre" on korvattu "Matinkylällä". Ensimmäiset kotikannattajat matkallani, joilla on varsinaisia chantteja. Muissakin chanteissa on haettu selkeästi inspiraatiota Pohjoiskaarteesta. Myös HIFK:n jääkiekko-otteluista tuttua "Toinen puoli huutakaa meille!" -vuoropuhelua viritellään, mutta toinen puoli ei lukuisista yrityksistä huolimatta intoudu vastaamaan.

HooGee aloittaa hermostuneesti antaen lukuisia harhasyöttöjä ja purkaen palloa puoleen kenttään, mutta pääsee sitten paremmin peliin kiinni. Viiden minuutin pelin jälkeen SalPa siirtyy kuitenkin johtoon Albijon Muzacin maalilla hyvin pelatun pallon seuraukena. HooGee-paitaiset junnut ottavat hetkeksi kannatusvastuuta ja pian seisomokatsomon ääneenkannattajatkin liittyvät mukaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin SalPan pelaaja kaadetaan rankkarialueen sisällä päätyrajan kohdalla, Matias Sorvali iskee pallon pilkulta maaliin Selinin ollessa hyvin mukana ja tilanne on 0-2. HooGeen cup-unelma tuntuu olevan ohi ja katsomossa pohditaan jo, että 5. kierrokselle pääsy oli kuitenkin uroteko, mikä on tietysti totta. SalPan laitapelaaja Valtteri Olsbo joutuu kotiyleisön hampaisiin kaaduttuaan yleisön mielestä teatraalisesti pallontavoittelutilanteessa, mutta kuittaa buuaukset ja huutelut antamalla ottelun 23. minuutilla hienon keskityksen Elmo Heinosen päähän, joka puskee pallon voimakkaasti maaliin. Olsbo juoksee kannattajien ohi laittaen leikkimielisesti kättä korvalleen - ele, jolle yleisöstä peukutellaan. Ei tämä niin vakavaa ole!

Tasoero joukkueiden välillä on aika iso ja kolmen sarjatason eron huomaa selkeästi tilannenopeudessa ja -kovuudessa, pallottomassa liikkeessä ja yksilötaidossa. SalPalla olisi paikat iskeä monta maalia, mutta hyökkäyspeli on mennä melkoiseksi namutteluksi ja hienoimman mahdollisen maalin hakemiseksi. HooGeen puolustus on kovassa pyörityksessä ja 37. minuutilla Sorvali iskee illan toisensa. Juuri ennen puoliakaa HooGee saa ensin vapaapotkun ja sen seurauksena kulmapotkun, josta saadaan aikaiseksi pusku hyvältä paikalta, mutta pallo menee ohi ja yleisö kohahtaa. Tilanne puoliajalla on 0-4, mutta yleisö jaksaa kannustaa ja pääsee hurmioon joka kerta, kun HooGee luo vaaralliselta vaikuttavia hyökkäyksiä. Toivottavasti heidät palkitaan vielä maalilla.

HooGee saa toisen puoliajan alkuun heti melko hyvän paikan josta maalia ei kuitenkaan synny, ja minuuttia myöhemmin palloa siivotaan pois HooGeen maaliviivalta SalPan kulmapotkun seurauksena. HooGee todellakin ennakko-odotusten mukaisesti pelaa melko hyökkäävästi erityisesti alun takaiskujen jälkeen, jonka seurauksena peli on välillä melkoista päästä päähän -meininkiä. Prässi ei ole korkealla, mutta vastahyökkäyksiin lähdetään hanakasti ja monen pelaajan voimin. SalPa on selvästi höllännyt jalkaansa kaasulta ja HooGee luokin useampia puolittaisia maalipaikkoja toisella puoliajalla, mutta maalia ei saada aikaiseksi. HooGeen pelaaja kaatuu kahteen otteeseen kontaktin seurauksena rankkarialueella, mutta tuomari ei vihellä kummastakaan tilanteesta rangaistuspotkua. 66. minuutilla Sorvali laukoo upeasti takaylänurkkaan viimeistellen näin hattutemppunsa. HooGee saa aivan ottelun lopussa huippupaikan josta ei kuitenkaan maalia synny, jonka jälkeen Selin torjuu upeasti Sorvalin yrityksen jalallaan. Ehdin jo miettiä, että tästä saatiin kuitenkin HooGeelle hyvät suoritukset viimeisiksi muistoiksi Cupista, kunnes lisäajalla SalPa tekee vielä 0-6 -maalin hienon syöttökuvion seurauksena.

Ottelu päättyy 0-6 ja HooGeen historiallinen taival cupissa päättyy, mutta pelaajat saavat ansaitsemansa kiitokset yleisöltä ja kaikilla vaikuttaa olevan suu hymyssä. Tasoero oli selvä, mutta HooGee vaikutti mielestäni oikein tasokkaalta porukalta Nelosen joukkueeksi. Erittäin mukava tapahtuma ja hieno pala suomalaista jalkapallokulttuuria. Yleisöä oli paikalla parisen sataa ja kannattajakatsomo sekä junnut pitivät huolta siitä, että joukkue sai ansaitsemansa tuen koko ottelun ajan. SalPa jatkaa 6. kierrokselle 16 parhaan joukkoon ja itse jään jännittämään sitä, suuntautuuko seuraava reissu Saloon vai jonnekin muualle. Finaali on kolmen voiton päässä ja mestaruus neljän, vähiin alkavat käydä ottelut.

4. kierros: HooGee (4D) - Ponnistajat (3D) 17.5.2023

Blogisti valitettavasti sairastui sen verran ärhäkkään tautiin, ettei päässyt tähän otteluun paikalle. Harmittaa vietävästi, mutta ei auta itku markkinoilla. Matinkylän illassa HooGee oli yllättänyt sarjaa ylempänä pelaavan Ponnistajat 2-0 ja päässyt jatkoon. HooGeen joukkueenjohtajalta oli saatu paljon kiinnostavia taustatietoja ja kommentteja, mutta säästetään ne nyt seuraavaan kirjoitukseen, jossa ne pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

3. kierros: ToBK (5D) - Ponnistajat (3D) 7.5.2023

Ensimmäisen kahden kierroksen ottelut ovat olleet jo loistavia elämyksiä, mutta niissä ottelupäivät ovat pelipaikkojen sijainnin takia olleet melko suoraviivaisia suoraan kentälle ja sieltä suoraan kotiin -suorituksia. Ilokseni ToBK:n jatkoonpääsy ja talven taittuminen tuotti kolmannelle kierrokselle erittäin mukavan vieraskohteen - Porvoon. Porvoossa ei AskU-ottelussa käytyjen keskustelujen perusteella ole yhtään täysmittaista talvilämmitteistä tekonurmea, mutta nyt säiden suosiessa lämmitystä ei tarvita ja peli voidaan pelata Porvoossa. ToBK:n kotipaikka on Tolkkinen ja varsinainen kotikenttä on Hamarissa oleva luonnonnurmi. Sekä Tolkkinen että Hamari olivat osa entistä Porvoon maalaiskuntaa, joka yhdistyi vuonna 1997 Porvoon kaupungin kanssa. Tämä asetelma on jäänyt kiinnostamaan itseäni koko ToBK:n cup-taipaleen ajan - seura on kiinteä osa porvoolaista jalkapalloa, muttei kuitenkaan alunperin kotoisin Porvoosta. Helsinkiläisenä luonnollinen vertailukohta on tietysti entinen Helsingin maalaiskunta Vantaa, joka on kiinteä osa Pääkaupunkiseutua, mutta jolla samanaikaisesti on oma, Helsingistä erillinen, identiteettinsä. Millainen tilanne on Porvoossa? Tähän täytyi saada vastaus jo tutuksi tulleelta Johnny Holmströmiltä. Holmström valistaa minua kertomalla, että maalaiskunnan eri kylillä oli kaikilla oma identiteettinsä. Tolkkinen leimautui vahvasti tehdaspaikkakunnaksi sellutehtaan myötä ja yhteisöllisyys kuulemma elää yhä. 

ToBK saa tänään vieraita Helsingistä kun vastaan asettuu Kolmosen Malmin Ponnistajat. Ponnistajat päihitti 1. kierroksella Kutosen HeManin 7-0 ja 2. kierroksella Nelosen Leppävaaran Pallon 2-1. Joukkue on myös aloittanut Kolmosen kautensa vahvasti ottamalla kahdesta pelistä kaksi voittoa maalierolla 7-0. Kahden sarjatason ero on tietysti merkittävä ja Ponnistajat lähtee otteluun ehdottomana ennakkosuosikkina, mutta uskon ToBK:n yllätysmahdollisuuksiin. Kutsu on käynyt kaikille seuran jäsenille ja sympatiseeraajille saapua paikalle ja ToBK:n Facebook-sivujen perusteella paikalle on saapumassa myös edustusta ToBK:n edelliseltä cup-taipaleelta 50 vuoden takaa. Asetelmat on pedattu Holmströmin mainitseman yhteisöllisyyden kokemiselle eikä ToBK:n jatkoonpääsy jää ainakaan kotiyleisön tuesta kiinni.

ToBK:lla tuskin on tässä ottelussa muuta kuin voitettavaa. Joukkue on jo pärjännyt Cupissa paremmin kuin kertaakaan aiemmin cup-historiassaan ja saa nyt palkintona hienon tapahtuman toukokuiselle sunnuntaille Porvooseen. ToBK:n cup-taipale ei myöskään ymmärtääkseni lopu tähän edes tappiolla - joukkue on päässyt niin pitkälle, että sille on luvassa paikka Roots Cupiin, joka on tarkoitettu Suomen Cupissa parhaiten pärjänneille Vitosen ja alempien sarjojen joukkueille. Voitolla joukkue pääsisi jo 4. kierrokselle, jossa vastaan on arvottu kahden Nelosen joukkueen, HooGeen ja PPS/Old Starsin, keskinäisen ottelun voittaja. Cupista on 3. kierroksella ehtinyt tippua useita Kakkosen joukkueita ja muutama Ykkösenkin joukkue, 4. kierroksella arvonnan seurauksena tippuu väkisin jo Veikkausliigajoukkuekin kun SJK ja AC Oulu arvottiin vastakkain, mutta niin vain tässä on yhdelle näistä alasarjajoukkueista väylä auki 5. kierrokselle 32 parhaan joukkoon. Viidennellä kierroksella arvonnassa ei ole enää alempisarjalaisen kotietua ja se suoritetaan ilman maantieteellisiä arvontakoreja. Tässä vaiheessa mukana on vielä joukkueita mm. Maarianhaminasta, Kokkolasta, Kemistä ja Lappeenrannasta, joten siellä on kaikella todennäköisyydellä luvassa erittäin kinnostava ottelu. 

Tänään kuitenkin siis 3. kierrosta Porvoossa. Sää on ollut koko viikon melkoisen kolea, mutta tänään aurinko paistaa ja elohopea huitelee lähellä kymmentä astetta. Otollinen sää jalkapallolle! Auringon paisteessa kylpevä Porvoo näyttää parhaita puoliaan kierrellessäni kaupungilla ennen ottelun alkua. Porvoo on ylipäätään mielestäni Suomen kauneimpia kaupunkeja. Kun tähän näkemykseen yhdistetään ihmiset istumassa joen rannassa syömässä jäätelöä, lapset keinumassa keinuissa ja turistit pällistelemässä vanhassa kaupungissa hymyissä suin on kokonaisvaltainen idylli läsnä. Minun on kuitenkin lähdettävä siirtymään kohti päivän päänäytöstä Pallokentälle. Ottelupäivän kutkutus alkaa tuntua vatsanpohjalla.

Porvoo - kaunis kaupunki

Porvoon Pallokenttä lienee tunnettu parhaiten moninkertaisen jääpallon Suomen mestarin Porvoon Akilleksen kotikenttänä ja onpa siellä pelattu jääpallon MM-kisojakin kahteen otteeseen. Matkalla kentälle satun bongaamaan neljän ToBK-kannattajan marssin stadionille lippuineen ja sumutorvineen ja ottelutunnelma nousee entisestään! Matka meinaa pysähtyä kun toinen korkeista lipuista takertuu kiinni liikennemerkkiin, mutta stadionille asti päästään ja paikalla olevat vanhemman polven kotikannattajat antavat innokkaat aplodit ja kehut ääneenkannattajille. Hienoa meininkiä! Tämä on myös cup-taipaleeni ensimmäinen ottelu, jossa on palveluita - kahviosta saa makkaraa, juomia, fanituotteita ja muuta olennaista. Itse ostan ToBK-huivin sillä on myönnettävä, että tähän otteluun olen puoleni valinnut.

Palvelut kunnossa, marssi stadionilla ja kaikki valmista ottelulle!

Paikalle on saapunut silmämääräisesti arvioituna vajaa 150 katsojaa ja ottelu pääsee alkamaan. Ponnistajat pitää palloa enemmän ottelun alussa, mutta vaarallisemmat maalipaikat saa aikaan ToBK. Keskikentän maestro Daniel Carlssonilla pysyy pallo hallussa tiukemmissakin tilanteissa ja hän tarjoilee useita hienoja palloja joista syntyy vaarallisia tilanteita. Laitapuolustajana pelaava Walter Vikström katkoo, riistää palloja ja pelaa niitä varmasti omilleen. Useammasta hyvästä ToBK:n maalipaikasta huolimatta ottelu säilyy 0-0 -tilanteessa. 26 minuutin kohdalla Ponnistajat on saada läpisyötön seurauksena kärkensä yksin läpi, mutta ToBK-maalilla Tobias Blomfeldt tulee vastaan kauas rangaistusalueen rajan ulkopuolelle ja ehtii palloon juuri ennen Ponnistajien hyökkääjää. Minuutti myöhemmin toistuu melkein identtinen tilanne ja taas Blomfeldt ehtii vastaan. 

Neuermaiset elkeet saavat aikaan raivoisat aplodit yleisöstä ja Blomfeldtin hienoja vastaantuloja tullaan näkemään tässä ottelussa jatkossakin monen monituista kertaa. Yleisö on muutenkin hyvin mukana pelissä, sumutorvi soi joka kerta kun Ponnistajat on antamassa kulmapotkua tai rajaheittoa ja vastustajat sekä tuomari saavat hiillostusta osakseen katsomon puolelta. Jopa katsomossa vieressäni oleva koira on selkeästi ToBK-mielinen - haukkuminen alkaa aina kun tuomari viheltää väärin. Ponnistajien pelaaat ottavat huudot huumorilla vastaan ja juonesta mukaan päästyään eräs heidän pelaajansa hämää heittävänsä rajaheiton, jolloin sumutorvi tööttää mutta heitto ei lähdekään, ja vinkkaa sen jälkeen katsomoon päin. ToBK-kannattajat arvostavat myös tätä leikkiin mukaan lähtemistä ja osoittavat suosiotaan. Juuri ennen puoliaikaa Ponnistajat saa aikaan vaarallisen keskityksen rangaistusalueelle, Vikström onnistuu purkamaan mutta pallo putoaa alueen ulkopuolella odottavalle Ponnistajien Antton Koskiselle, joka laukoo hienosti vasempaan alanurkkaan. Puoliajalle mennään näin Ponnistajien 1-0 johdossa, vaikka ToBK:lla on ottelun vaarallisimmat paikat ollutkin. Tulosta ei kuitenkaan voi pitää mitenkään epäoikeudenmukaisena, sillä peli on ollut hyvin tasaista. Ei ikinä uskoisi, että joukkueiden välillä on kahden sarjatason ero, sen verran hyvin ToBK pelaa tällä hetkellä.

Toisen puoliajan alussa ToBK:n hienon läpisyötön seurauksena (taisi olla taas Carlssonin antama, mutta en ole satavarma) vaarallisia juoksuja tehnyt ja painetta luonut Joakim Ervast pääsee nokikkain Ponnistajien maalivahdin Kim Kanervan kanssa ja sijoittaa pallon verkkoon. ToBK saa selvästi tasoituksesta virtaa ja pelaa puoliajan ensimmäiset 15-20 minuuttia erittäin hyvää jalkapalloa. Pelissä on ideaa, syötöt napsuvat omille ja tempo pysyy kovana. Ponnistajat alkaa kuitenkin hiljalleen päästä peliin mukaan paremmin ja 57 minuutin pelin jälkeen Ponnistajien hyökkääjä on päästä karkuun, mutta ToBK:n toppari Albertus van Leijen tulee viime hetkellä väliin vähintäänkin liigatasoisella liukutaklauksella. Van Leijen päätyy seuraaviksi minuuteiksi ottelun keskiöön. Ensin suojatakseen pallon sivurajan yli hän tulee todella kovaa Ponnistajien kapteenin Nooa Pujalsin kylkeen ja torppaa hänet tylysti maahan, josta tämä tuohtuu ja van Leijenin tarjotessa kättään läpsäisee sen pois. Pian sen jälkeen Ponnistajat saa sivuvapaapotkun hyvästä paikasta, ToBK-maalilla Blomfeldt ei yllä siihen ja veto on tippumassa vastustamattomasti takaylänurkkaan kunnes van Leijen pääsee maaliviivalla päineen väliin ja pelastaa tilanteen. 

ToBK riistää ja raastaa ja taistelee, mutta ottelun hallinta siirtyy viimeiseksi 20 minuutiksi lähes täysin Ponnistajille. Hyvää potkutekniikkaa esittänyt Antton Koskinen laukoo hiuksen hienosti yli eikä ToBK saa pidettyä palloa hallussaan juuri ollenkaan, tyytyen purkamaan puoleen kenttään. 80 minutin kohdalla ToBK on saada vaarallisen vastahyökkäyksen, jonka van Leijenin torppaamaksi tullut Nooa Pujals pysäyttää fiksusti taktisella rikkeellä. Ottelussa edukseen esiintynyt ToBK:n kapteeni Torbjörn Fager, pelaaja jota rikottiin, hermostuu tästä ja käy tuuppaamassa melko rajustikin Pujalsin takaapäin maahan. Molemmille keltainen kortti. Tunteet ovat ottelun loppua kohden kuumentuneet selvästi, mutta tämän enempää tilanne ei kuitenkaan eskaloidu. Viimeinen 5 minuuttia on jo rehellisesti sanottuna selviytymistaistelua ToBK:n osalta, mutta se taistelu on kovaa. Lisäajan alkupuolella Ponnistajien pelaaja kaadetaan rangaistusalueella, mutta vieraiden vaatimuksista huolimatta rangaistuspotkua ei vihelletä. Paine jatkuu ja lisäajan lopussa Ponnistajat pääsee laidalta läpi, Blomfeldt on taas vastassa mutta tällä kertaa ei ehdi palloon ja tilanne näyttää hyvin vaaralliselta. Ponnistajien pelaajan laukaus kuitenkin epäonnistuu ja tulee suoraan Blomfeldtiä päin, joka onnistuu torjumaan sen suhteellisen helposti. Tuomari viheltää pilliin ja seuraavana on vuorossa rangaistuspotkukilpailu. Yleisö alkaa siirtymään lähemmäksi maalia, johon rangaistuspotkut annetaan, ja jännitystä on ilmassa.

Kaikki valmista ensimmäiselle laukojalle, ei paineita.

Molempien ensimmäiset laukojat onnistuvat maalinteossa, mutta ToBK:n toinen laukaus suuntautuu keskelle ja Ponnistajien maalivahti onnistuu torjumaan sen. Ponnistajat upottaa rangaistuspotkunsa vastustamattomasti kulmiin, ToBK:n neljäs laukoja epäonnistuu ja ottelun draaman kaarelle sopivasti Ponnistajien kapteeni Pujals upottaa ratkaisevan rangaistuspotkun sisään. Ponnistajat voittaa rangaistuspotkukilpailun 4-2 ja heidän osaltaan juhlat voivat alkaa. Katsomossa spekuloidaan kriittisesti ToBK:n valmentajan Kenneth Johanssonin valinoja rangaistuspotkujen antajiksi kuten tällaisessa tilanteessa tietysti kuuluukin ja pettymys on käsinkosketeltava, mutta joukkueen tullessa kiittämään katsojia taputtavat kaikki ylpeinä. Tappio oli pettymys, mutta kaikki tuntuvat tiedostavan samalla sen, että ToBK:n tämän vuoden cup-taival on ollut erittäin onnistunut. Joukkueen tulevaisuuden haaveiden kannalta lienee varsin positiivinen merkki, että tappio kahta sarjatasoa ylempänä pelaavalle joukkueelle tuntuu pettymykseltä.

 

Joukkue kiittämässä kannattajia

Poistun itsekin kentältä hyvillä mielin - ottelu on ollut Cupia parhaimmillaan. Draamaa, kuumia tunteita, hienoja suorituksia, yleisön mukana elämistä, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Myöhemmin illalla Matinkylässä HooGee päihittää PPS/Old Starsin maali-iloittelun jälkeen 7-4, jonka myötä Ponnistajien seuraava vastustaja on selvillä. Nelosen HooGee tai Kolmosen Ponnistajat on siis matkalla Cupin 5. kierrokselle 32 parhaan joukkoon. En malta odottaa tuota ottelua ja sitä seuraavaa arvontaa - onneksi molemmat ovat jo tässä kuussa!

2. kierros: AskU (5D) - ToBK (5D) 3.4.2023

Kevät etenee, aurinko paistaa ja Suomen Cupissa ollaan siirrytty 2. kierrokselle. Ensimmäistä kertaa 50 vuoteen cupiin osallistuvalle Tolkis Bollklubbille, joka kuukausi sitten voitti TuPS:n ikämiehet 1. kierroksen ottelussaan, arvottiin vastaan Askolan Urheilijat. AskU:n 1. kierroksen vastustaja oli Kutosen JäPS/United - nimi, joka saattaa tarkkaavaisimmilla lukijoilla soittaa kelloja. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, alkuperäinen suunnitelmani oli aloittaa tasauskierrokselta HausPa - JäPS/United -ottelusta, joka kuitenkin peruttiin ottelupäivänä HausPan luovutettua. Alkuperäisen suunnitelman ja varasuunnitelman polut yhdistyivätkin siis varsin pikaisesti, tähän otteluun oltaisiin päädytty joka tapauksessa, vaikka luovutusta ei olisi tapahtunutkaan. AskU kaatoi JäPS/Unitedin 3-0 pedaten paikan tälle 2. kierroksen kohtaamiselle, joka onkin varsinainen hegemoniaottelu. AskU ja ToBK kamppailivat viime vuonna samassa Kutosen lohkossa, jossa kumpikaan ei hävinnyt yhtään ottelua ja molemmat nousivat kauden päätteeksi Vitoseen. Kahdessa keskinäisessä kohtaamisessa päädyttiin tasapeliin molemmilla kerroilla, toukokuussa Hamarin nurmella Porvoossa 0-0 ja syyskuussa Monninkylän nurmella Askolassa 1-1. Cupin ja blogin myötä näitä Uudenmaan pienempiä seuroja tutkiessani onkin pistänyt silmään, kuinka moni pelaa kesäisin pelinsä omalla kotipaikkakunnallaan nurmella. Siitä saavat Helsingissä alasarjafutarit vain haaveilla, hienoa että jossain on olosuhteet näin hyvässä kunnossa!

Tänään kuitenkin pelataan Söderkullassa Sipoossa tekonurmella, sillä kevät on vasta aluillaan. Isoista asioista on kyse jo tässä vaiheessa - 3. kierroksella cupiin tulevat mukaan kaikki Kakkosen ja Ykkösen joukkueet, sekä puolet Veikkausliigajoukkueista. Alempisarjalaisella on vielä tässä vaiheessa cupia aina kotietu, joten toinen näistä juuri Vitoseen nousseista joukkueista voi hyvinkin seuraavalla kierroksella päästä yrittämään jonkun suomalaisen huippujoukkueen kaatoa kotikylänsä kannustuksen tukemana.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani ToBK:n puuhamies Johnny Holmström otti minuun blogin tiimoilta yhteyttä ja sovimme hänen kanssaan lyhyen rupattelutuokion ennen ottelun alkua. Paikalle saapuessani AskU:n kannattajajoukon mukanaan tuomista kaiuttimista pauhaa jalkapallohymni Freed From Desire ja Holmström on mediapyörityksessä, sillä paikalle on saapunut myös Uusimaa-lehden toimittaja. Tunnelma alkaa olla tärkeän cup-ottelun ansaitsemalla tasolla. Toimittajalle blogin ideaa seurata yhtä polkua alusta loppuun asti esitellessäni Holmström tokaisee taustalta, että sinähän tulet siis katsomaan meidän matsejamme loppuvuoden. Kommentti on tietysti lausuttu hieman kieli poskessa, mutta asenne on selkeästi kunnossa. Minulle selviää myös, että luonnehtiessani illan kamppailua aiemmin hegemoniaotteluksi en tullut liioitelleeksi lainkaan. Viime kauden otteluiden yhteydessä henkistä leikkimielistä ylilyöntiasemaa on esimerkiksi haettu joukkueiden pelaajien välisessä viestinnässä vastapuolen seuran logoa kuvamuokkaamalla, Holmströmin sanoin, “ei-lapsiystävällisiin paikkoihin”. Yleisöä on saapunut paikalle molemmista leireistä melko paljon, yhteensä reilu viitisenkymmentä. Keskustelemme Holmströmin ja toimittajan kanssa Porvoon heikosta talvikenttätilanteesta (risuja olosuhteille siis tältä osin) ja ToBK:n ja AskU:n kesän Vitosen lohkon Itä-Uusimaalaispainotteisuudesta. Kaikesta aistii vahvan kiinnostuksen ja kiintymyksen paikallisfutikseen, joka lämmittää allekirjoittaneen sydäntä.

Ottelu on valmis alkamaan ja Holmström suuntaa kuvan alalaidassa hommiinsa

Ottelu käynnistyy ja aivan alkuminuuteilla pallon ollessa menossa sivurajasta yli AskU:n pelaaja lanaa kyynärpäätä selkään työntämällä ToBK:n laitapelaajan sivurajasta yli. AskU-mielisestä yleisöstä huudetaan kovaan ääneen vahvalla brittiaksentilla "welcome to football!" Pelin henki on selvä, tänään ei säästellä tai kaunistella. ToBK saa pelotteluista huolimatta otteluun unelma-alun, kun kolmannella minuutilla rangaistusalueen rajalta lähtenyt kova laukaus ohittaa AskU:n maalia vartioivan Riku Koskelan, osuu tolppaan ja jälkitilanteessa ensimmäisinä paikalla ovat kaksi ToBK-peluria, joista Walter Vikström ampuu ToBK:n 1-0 johtoon tyhjään maaliin AskU:n puolustuksen jäädessä katselemaan pallon lentorataa.

AskU:n kannattaminen ei jää ainoastaan brittiaksenttisen henkilön varaan, vaan meteliä pidetään muutenkin mukavasti. Myöhässä paikalle saapuvan AskU:n kannattajan huomatessaan toiset tokaisevat, että “täällähän on koko kylä.” Kuuden minuutin kohdalla linjatuomari keskeyttää ottelun ja vaatii AskU:n penkillä sekaisin olevia pelaajia ja kannattajia erottautumaan toisistaan liivein - pitää kuulemma pystyä erottamaan kummat ovat kumpia, sillä kannattajat saavat möykätä mitä haluavat kun taas pelaajille huutelusta voi olla seuraamuksia. AskU:n kannattajat kuittaavat tämän humoristisesti tuomarin antamana mandaattina huudella mitä sattuu ja viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että kannatuksesta ei AskU:n voitto ainakaan jää kiinni. Vaihtopelaajille saadaan liivit ja ottelu pääsee jatkumaan.

Liivit ovat löytyneet ja ottelu voi jatkua

Ottelussa mennään päädystä päätyyn, tempo on kohdillaan ja tilanteisiin tullaan kovaa. AskU:n erikoistilanteet ovat todella vaarallisia - kulmapotkuista aiheutuu jatkuvasti vaarallisia tilanteita ja Janne Suokannaksen pitkät heitot aiheuttavat ToBK-puolustukselle päänvaivaa kerta toisensa jälkeen. AskU on päässyt shokkialun jälkeen niskan päälle ja lopulta 19. minuutilla Jeri Kyyhkynen tulee laidalta upeasti kahden ToBK-pelaajan ohi, syöttää etutolpalle josta AskU:n hyökkääjä jatkaa suoraan takatolpalle ehtineelle Daniel Testerille, jolla on helppo työ viimeistellä tilanne 1-1:een. Ansaittu maali.

Molemmilla joukkueilla on tukku puolivaarallisia paikkoja ensimmäisellä puoliajalla, mutta enempää maaleja ei nähdä. Koskela torjuu hienolla vastaantulolla ToBK:n vapaan laukauksen takatolpalta pallon löydettyä tiensä hiukan yllättäen koko pilkun tuntumassa olleen ihmismassan läpi. ToBK-maalilla Tobias Blomfeldt on tulla yllätetyksi kaukaa laidasta tulleen vapaapotkun leijaillessa vaarallisesti maalia kohti, mutta hän onnistuu nyrkkeilemään pallon hienosti yli maalin. ToBK tuntuu pelaavan suoraviivaisemmin ja hakevan juoksijoita läpi pitkillä palloilla, kun taas AskU luottaa enemmän pieniin kolmioihin ja seinäsyöttöihin, saaden aikaiseksi muutamia erittäin tyylikkäitä lyhytsyöttökuvioita.

Yleisöä on paikalla mukavasti ja kannustus on kovaa

Kajarit pauhaavat taas puoliajalla ja ottelua jatketaan jännittävästä tilanteesta. Tuomari on kommunikoinut läpi ottelun hyvin ja pyrkinyt pitämään kuuman kamppailun hallussaan, mutta tilanteisiin tullaan edelleen todella kovaa ja jälkipelejä käynnistyy useamman vihellyksen jälkeen. AskU saa vajaan kymmenen minuutin pelin jälkeen erittäin hyvän tilaisuuden kulmapotkun jälkitilanteesta, mutta Blomfeldt tekee upean lähietäisyyden tuplatorjunnan pitäen lukemat tasoissa. Muuten puoliajan alku on ToBK:n hallintaa ja AskU:n jalat ja keskittyminen tuntuu jääneen pukuhuoneeseen, harhasyöttöjä ja huolimattomuusvirheitä kertyy luvattoman paljon.

AskU pääsee hiljalleen peliin mukaan ja reilun 75 minuutin pelin jälkeen AskU:n hyökkääjä pääsee pystypallosta nokikkain maalivahdin kanssa. ToBK:n viimeinen puolustaja kuitenkin liukuu takaapäin, osuu omasta mielestäni ensin palloon ja sen jälkeen kopsauttaa kovaäänisesti AskU:n hyökkääjän jalkaan, jonka seurauksena tämä kaatuu ja AskU:n penkki ja kannattajat pomppaavat ylös ja vaativat, illan tähänastisesti kovaäänisimmän huutomyrskyn saattelemana, tuomaria toimimaan. Tuomio olisi selvä punainen kortti mikäli se olisi rike, mutta tuomari piirtää käsillään pallon kuvan ilmaan ja peli saa jatkua. Katsomossa aletaan jo spekuloida rangaistuspotkukilpailulla ja tunnelma on käsinkosketeltava - tuomari joutuu puhuttelemaan AskU:n penkkiä kielenkäytöstä (kiitos liivit), yleisössä joukkueiden kannattajat naljailevat toisilleen ja pelaajia alkaa tippua kentän pintaan jalkojen kramppaillessa. Huikea loppu tulossa!

Ottelua on pelattu lähes 85 minuuttia kun AskU:n Matti Hautala saa pallon rangaistusalueen rajalla, kääntyy terävästi ja laukoo, mutta Blomfeldt on jälleen mies paikallaan ja torjuu tilanteen kulmaksi. AskU:n kulmapotku on tuttuun tyyliin vaarallinen, Blomfeldt tulee vastaan ja saa kätensä väliin mutta pallo putoaa AskU:n hyökkääjälle rangaistusalueen rajan tuntumaan hiukan sivumpaan, jonka seurauksena Blomfeldt on torjuntansa jälkeen ulkona tilanteesta. Puolustus ehtii kuin ehtiikin laukauksen eteen ja pelastaa tilanteen, joka näytti jo hyvin todennäköiseltä maalilta. ToBK-vastahyökkäys käynnistyy nopeasti, vaihdosta kentälle tullut Kevin Roos voittaa AskU:n alimman puolustajan kaksinkamppailussa, pääsee yksin maalivahtia vastaan ja viimeistelee pukkimaisen tyynesti sijoituksella alanurkkaan. ToBK:n vaihtopelaajat ja kannattajat hypähtävät noin kaksi metriä ylöspäin ja viisi metriä eteenpäin vapauttavan maalin syntyessä. Kentällä olevien pelaajien juhlinta on myös riemukasta, kuten tietysti kuuluukin.

Peli ei ole kuitenkaan vielä ohi ja AskU lähtee hakemaan tasoitusta vimmatusti. Ylläoleva kaava toistuu lähes identtisesti viitisen minuuttia myöhemmin, kun jälleen kerran Suokannaksen pitkä heitto on vaarallinen, pallo tippuu AskU:n pelaajalle hyvään paikkaan, mutta hän laukoo kymmenestä metristä yli maalin. ToBK käynnistää hyökkäyksen maalipotkulla, pallo saadaan puoleen kenttään ja ToBK-hyökkääjä pelataan taas, tällä kertaa hiukan paitsiolta haiskahtaneessa tilanteessa, yksin läpi. Koskela joutuu tulemaan vastaan rangaistusalueen ulkopuolelle ja rikkomaan, saaden näin punaisen kortin. Tilanteessa ei jäänyt muuta vaihtoehtoa ja vaihtopelaajat kiittelevätkin Koskelaa hänen saapuessaan vaihtoon, mutta ottelu alkaa olla sitä myöten taputeltu. ToBK:n Torbjörn Fager laukoo vaparin yläriman kautta yli, AskU nostaa maalivahdin puoleen kenttään ja hakee vielä tasoitusta, mutta ei onnistu luomaan vaarallisia paikkoja ja ottelu päättyy ToBK:n 2-1 voittoon.

Ottelu oli ehdottomasti Suomen Cupin arvoinen elämys intensiteetteineen ja jännitysmomentteineen. Se olisi rehellisyyden nimissä voinut päättyä kummin päin tahansa. Viime kauden keskinäiset ottelut huomioon ottaen ehdin jo maalailla mielessäni kauhukuvia itsestäni myöhästymässä viimeisestä bussista takaisin Helsinkiin ottelun mennessä rangaistuspotkuille ja toiselle kymmenennelle vetäjälle, niin vaikealta näytti löytää eroa näiden joukkueiden välille. Lopulta voittaja löytyi, mutta AskU voi olla ylpeä omasta suorituksestaan ja suosittelenkin kaikille vahvasti näiden joukkueen kohtaamisten todistamista paikan päällä ensi kesänä Vitosessa. Poistun paikalta ToBK-pelaajien asettuessa yhteiskuvaan, täytyyhän tämä hetki ikuistaa.

“Och på tre skriker vi. Ett… Två…”

"Tre!"

1. kierros: TuPS/M35 (M35) - ToBK (5D) 4.3.2023

Istun junassa ja mietin alkujen kauneutta. Alut ovat täynnä toivoa ja vatsan pohjalla tuntuvaa kihelmöivää odotusta. Mitä tahansa voi tapahtua, kaikki voi muuttua, juuri tämä alkamassa oleva asia voi olla yksi elämäni merkityksellisimmistä kokemuksista. Usein sanotaan pelon itsessään olevan pahempaa kuin se asia jota pelkää ja sama pätee käänteisesti alkuihin - usein alku ja odotus voi olla parempaa kuin asia, jota odottaa. Tämä ei lainkaan vähennä koettavan asian arvoa, vaan nostaa odotuksen ihanuutta. Tällaisia pohdintoja on helppo pitää kajahtaneena ottaen huomioon olevani suuntaamassa Tuusulaan lumisena maaliskuun lauantaina päämääränäni Miesten Suomen Cupin 1. kierroksen ottelu TuPS/M35 - ToBK. Pientä liioittelua tyylillisenä keinona tässä tietysti käytetäänkin, mutta fakta on se, että olen innoissani. Tänään alkaa cup-taipaleeni kohti syyskuussa pelattavaa finaalia ja edessä voi olla vaikka miten sykähdyttäviä jalkapallohetkiä, uusia ja kiinnostavia paikkakuntia ja ihmisiä, erilaisia ottelutapahtumia ja kaiken kaikkiaan monenlaista cup-romantiikaa. 

Junassa istuminen on otollista aikaa ajatuksiinsa vaipumiselle

Kuten ensimmäisestä kirjoituksestani voi lukea oli tarkoituksenani aloittaa tasauskierrokselta 0. Koreja tutkittuani päädyin valitsemaan korin 5, eli Keski- ja Länsi-Uudenmaan korin. Näin ajattelin pitäväni matka-aikani kurissa taipaleen alkuvaiheessa mutta saavani kuitenkin variaatiota ja mielenkiintoa ottelupareihin.  Pääkaupunkiseudun koreissa matka-ajat olisivat vielä lyhyemmät mutta vaarana olisi ollut jatkuvat pelit Töölön Pallokentällä kierroksesta toiseen. Vitoskorissa on myös enemmän pienempien paikkakuntien ykkösjoukkueita, jotka ovat aina kiinnostavia. Ainoa tasauskierroksen ottelu valitsemassani korissa oli HausPa - JäPS/United, joten sinne oli tarkoitus suunnata. Ottelupäivänä Palloliiton Tulospalvelusta kellonaikaa ja pelipaikkaa tarkistaessani lävähti silmilleni tieto siitä, että HausPa oli luovuttanut ottelun. Suomifutishenkeen tietysti sopii ajoittaiset kommervenkit ja pienen etsinnän jälkeen löysin korvaavan ottelun Tuusulasta vaikka tasauskierros jäikin nyt kokematta.

Ottelun tarinana on varmastikin Tolkis Bollklubbin edustusjoukkueen osallistuminen Suomen Cupiin ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Edellisen kerran joukkue oli mukana vuonna 1973 - samana vuonna kun Kummisetä voitti Oscarin ja Kekkosen presidenttikautta jatkettiin poikkeuslailla. Silloin matka päättyi ensimmäisellä kierroksella 2-1 -tappioon Porvoon Weikkoja vastaan. Paljon on ehtinyt vettä virtaamaan sen jälkeen eikä ToBK:n edustusjoukkueen toimintakaan ole ollut yhtäjaksoista koko tätä aikaa. Edustusjoukkue on pelannut osana sarjapyramidia viimeksi 1980-luvulla. Nyt joukkue perustettiin uudelleen kaudeksi 2022 Kutoseen, josta se nousikin heti ensimmäisellä kaudellaan Vitoseen. Tolkis, suomeksi Tolkkinen, on osa Porvoota ja edustusjoukkueen perustamispäätöksessä puhuttiinkin halusta tuoda lisätarjontaa porvoolaiselle divarifutiskartalle. Joukkueenjohtaja Johnny Holmström on ollut aktiivisena mediassa kertomassa tästä uudesta tulemisesta ja kaikesta päätellen ToBK:n ympärillä on hyvä noste tällä hetkellä. Tällaista ei ole ikinä liikaa Suomessa! 

Tänään kuitenkin pelataan Tuusulassa ja isäntinä toimivat TuPS:n ikämiehet. Saavun Tuusulan Urheilukeskuksen tekonurmelle varttia ennen ottelun alkua molempien joukkueiden lämmitellessä kentällä. Paikkakuntaan tutustumiseen ei valitettavasti juurikaan jäänyt aikaa HausPan luovuttamisesta johtuvan aikataulun kiristymisen takia, mutta ehdinpähän sentään otteluun ajoissa. Pelaajien läheiset käyvät halailemassa ja toivottamassa heille onnea ja TuPS-verkkariset junnut potkivat palloa tunnelman ollessa kaikin puolin lämminhenkinen ja seesteinen. ToBK suorittaa alkulämpöjä organisoidusti pelaajien ollessa pukeutuneita seuran verkkareihin, kun taas TuPS:n ikämiehet hölkkäilevät ja venyttelevät kukin omalla tyylillään sekalaisiin asuihin pukeutuneina. Ero harrastejoukkueen ja seuran edustusjoukkueen välillä käy jo tässä vaiheessa selväksi. Katsojia saapuu lopulta paikalle kolmisenkymmentä ja ottelun alkaessa yleisöstä intoudutaan huutamaan "Kom igen gula!" taputusten säestämänä, joten vieraskannattajiakin on selkeästi saapunut paikalle todistamaan tätä historiallista ottelua. Holmström on varmasti tyytyväinen.

Ottelu on valmis alkamaan - "Kom igen gula!"

Ottelu alkaa tasaisena TuPS:n pitäessä palloa enemmän mutta ToBK:n luodessa vaarallisempia tilanteita suoraviivaisilla ja nopeilla hyökkäyksillä. 15. minuutilla ToBK saa ensimmäisen todella vaarallisen paikkansa kun he luovat painetta rangaistusalueelle ja pääsevät laukaisemaan kaksi kertaa aivan lähietäisyydeltä. TuPS-puolustuksen uhrautuvat viime hetken liukutaklaukset ehtivät kuitenkin laukausten eteen ja tilanne pysyy 0–0:ssa. Jo alussa on silmiinpistävää kuinka täysillä pelaajat pelaavat - tilanteisiin tullaan kovaa ja kroppaa laitetaan likoon. Pelitempo- ja kovuus tuntuu olevan korkeammalla kuin keskimääräisessä alasarjaottelussa. Cup-henkeä, siis. TuPS:n keskikentällä peliä pallollisena rytmittävä ja jatkuvasti puheella joukkuekavereitaan ohjaava ja kehuva Samuli Majava nousee äkkiä suosikiksini. Klassinen “hänen kanssaan on ilo pelata” -tapaus. 35. minuutin kohdalla ToBK saa vapaapotkun aivan rankkarialueen tuntumasta. Kontakti näytti katsomoon hyvin vähäiseltä ja TuPSin pelaajat ja taustajoukot protestoivatkin päätöstä voimakkaasti, mutta tuomarin linja pitää. ToBK:n vaarallinen hyökkääjä Solmar Augustsson ampuu kovan laukauksen ohi muurin mutta TuPS:n maalilla Pasi Adamsson torjuu hienosti ja TuPS-penkki juhlii oikeuden toteutumista. Kaksi minuuttia myöhemmin ToBK:n taitava keskikenttäpelaaja Daniel Carlsson kuitenkin kaadetaan boksissa ja tuomari vie pallon pilkulle. TuPS:n pelaajat protestoivat taas ja ehkä tilanteessa hieman jossiteltavaa jäi, mutta lopputuloksena joka tapauksessa Augustsson ja Adamsson vastakkain toisen kerran muutaman minuutin sisään. Augustsson astuu ampumaan rankkaria, lähettää maalivahdin väärään kulmaan ja viimeistelee varmasti vasempaan alanurkkaan, 0-1. Tällaisessa tilanteessa, jossa yhdestä koetusta oikeusmurhasta selvittyään tuleekin heti perään toinen samanlainen tilanne josta rankaistaan, olisi helppoa antaa päiden pudota ja menettää ottelun punainen lanka. TuPS kuitenkin kasaa itsensä hienosti ja jatkaa pallonhallintaa, mitään ei ole vielä menetetty. Kokeneen joukkueen rauhallisuutta. Aivan puoliajan lopussa Augustsson pääsee pallon kanssa muutamaa TuPS-puolustajaa vastaan, ohittaa yhden nopeudellaan ja harhauttaa toisen vartaloharhautuksella aivan väärään suuntaan, päästen näin kasvotusten maalivahdin kanssa. Augustsson viimeistelee upean yksilösuorituksensa Adamssonin kainalon alta ja varmistaa puoliaikanumeroiksi 0-2 tuomarin viheltäessä pilliinsä heti aloituspotkun jälkeen. Augustsson aiheuttaa nopeudellaan ja fyysisyydellään valtavasti päänvaivaa TuPSin puolustukselle ja Palloliiton Tulospalvelua tutkittuani huomaankin hänen tehneen viime kaudella Kutosessa 16 ottelussa 19 maalia. On helppo huomata miksi!

TuPS piti ensimmäisellä puoliajalla palloa enemmän, mutta hyökkäysalueella vaarallisille paikoille pääseminen koitui todella hankalaksi, eikä vihreiltä nähty muutamaa vaaratonta kaukolaukausta kummempaa. Toisen puoliajan alkuun TuPS tulee kuitenkin todella vahvasti luoden useampia vaarallisia maalipaikkoja. 50. minuutilla TuPSin hyökkääjä Joni Fihlman pääsee vapaaksi rangaistusalueella ja ehtii juuri laukoa maalivahtia päin ennen kuin ToBK-puolustaja liukuu häntä jaloille. Fihlman ja muut TuPSin pelaajat vaativat vimmatusti rangaistuspotkua, mutta tuomari levittää kätensä. Joku olisi voinut tuosta viheltää. Viisi minuuttia myöhemmin TuPS:n keskikentällä tapahtuu paha pallonmenetys, josta ToBK pääsee kolme vastaan kaksi -hyökkäykseen. Hyökkäys pelataan hienosti loppuun ja Walter Vikström iskee lukemat 3-0:aan vastaantulevan Adamssonin ohi. Adamssonin ilta paranee hänen saadessaan tililleen vaparitorjunnan lisäksi vielä toisen hienon pelastuksen 65. minuutilla hänen torjuessaan ToBK-laukauksen aivan lähietäisyydeltä.

Adamsson torjuu lähietäisyydeltä

TuPS jatkaa hyvää peliä ja paikkoja luodaan, mutta viimeistely ontuu. Kerran pallo saadaan kulmapotkusta maaliin asti, mutta kyseessä on melko selvä maalivahdin häirintä ja maali hylätään. Joviaali yleisön kanssa paljon jutusteleva linjatuomari kiteyttää TuPS:n toisen puoliajan toteamalla “kymmenen vuotta sitten se olisi tehnyt maalin” TuPS:n pelaajan ampuessa hyvältä paikalta pallon yli sekä maalin että maalin takana olevan verkon viereisen jäähallin seinään. Loppulukemat 0-3 ovat oikeutetut, mutta TuPS esiintyi mielestäni myös edukseen - ottelu ei ollut todellakaan mikään läpihuutojuttu ToBK:lle. ToBK jatkaa seuraavalle kierrokselle varmistaen näin paremman suoriutumisen kuin edellisellä kerralla 1973. Kävellessäni bussipysäkille rivitalojen pihoilta kantautuu grilliruoan tuoksu ja autotiellä kulkee mopoautoja ja mönkijöitä. Ei nähtävästi tarvitse tulla kauhean kauaksi Helsingistä päästäkseen aitoon pikkukaupunkitunnelmaan. Kiitän itseäni hyvästä korivalinnasta, kiinnostavampaa täällä on käydä Cupin ottelussa ihmettelemässä kuin Helsingissä. Seuraavan kierroksen arvonta on 14.3 ja omana toiveenani olisi silloin päästä näkemään Tolkisin kotipeli. ToBK on seitsemän voiton päässä Olympiastadionista ja finaalista.